Australian kelpie Tinka ja kumppanit

Toipilas nimeltä Tinka

2011-09-07T18:40:00.001+03:00

Juuh, viime torstaina koin aika ison järkytyksen tultuani iltapäivällä koulusta kotiin. Tinksu ei tullut normaaliin tapaan mua vastaan vaan kyyhötti rappusilla silmät suurina ja koko koira tärisi. Komensin koirat sitten sisälle ja rupesin tarkastamaan Tinkaa. Tutkin hampaat ja jalat mutta mitään ei näkynyt. Selvästi se oli kipeä ja murisi sekä hyökki Rambon päälle. Vasenta etujalkaa tarkistaessani huomasin sen kyljessä reijän. No itse tietysti menin ihan paniikkiin että mitä ihmettä täällä on tapahtunut ja soitin sitten poikaystävälle. Luulin ensin että koirat on tapelleet keskenään, mutta Tinka oli kuulemma aamulla juossut pihalla ja törmännyt betoniverkkoon (betonin alle laitettava tosi vahva verkko) joka oli sitten kaatunut koiran päälle. Anoppini oli siis päästänyt koirat pihalle ja nähnyt koko tilanteen, muttei ollut tarkistanut Tinkaa tapahtuman jälkeen. Olen siitä vieläkin vihainen, kuinka vastuutonta on jättää loukkaantunut koira tarkistamatta ja jättää ilmoittamatta sen omistajalle! Eli koira oli joutunut koko päivän olemaa kauheissa kivuissa ja shokissa ennen kuin se pääsi hoitoon >:(

Haava ensimmäisen ell. käynnin jälkeen.

Soitin sitten eläinlääkärille ja päivystävästä lääkäristä ei kyllä jäänyt positiivista kuvaa. Ensinnäkin hän oli sitä meiltä, että mun on turha tulla näyttämään koiraa koska tapahtumasta oli kulunut jo monta tuntia ja haava oli niin pieni (n. euron kolikon kokoinen). Joo, eihän se iso ollut mutta tosi pahan näköinen. Käski soittaa uudestaan jos tilanne pahenee tms. Poikaystäväni tuli sitten pian kotiin ja hän sanoi koiran nähdessään että nyt mennään heti vastaanotolle. Eläinlääkärissä sitten haava putsattiin ja ell. huomasi että haava on tulehtunut ja nahan alle on päässyt ilmaa. Että ei ihan pikku juttu ollutkaan. Jätti haavan auki, että ilma pääsee pois nahan alta ja että haava on helppo puhdistaa kahdesti päivässä. Antibiootit ja kipulääkkeetkin saatiin.

Lauantaina olin vanhempieni luona kylässä koirien kanssa ja he olivat sitä mieltä, että ei oo kyllä normaalia jättää haava noin auki, koska sinne menee niin helposti pöpöjä. Käytiin sitten paikallisella eläinlääkärillä, se on oikeastaan paras missä olen koiran kanssa ikinä käynyt. Vaikka hän onkin ulkomaalainen, niin ihan huippu on kyllä koirien kanssa. Eli siis mentiin sinne sitten lauantai illalla ja ell. pyöritteli päätään kun edellinen ell. oli jättäny sen noin. Sanoi myös, että tilanne olisi aivan toinen jos olisi päässyt heti hoitoon. Mutta siis, Tinku rauhoitettiin ja ell. putsasi haavan perusteellisesti sisältä ja ulkoa (mätää tuli ihan reippaasti). Laittoi siihen yhden tikin, jotta haavan sisältä ollut ilma pääsee pois. Sen jälkeen Tinku sai komean siteen keskivartaloon ja tarkastuskäynti neljän päivän päähän.

Toisen ell. käynnin jälkeen.

Side oli oikein hyvä, sillä Tinku rapsutti haavan kohtaa tosi usein. Ja ihme kyllä side pysyi paikoillaan tiistaihin asti, kunnes otin sen pois tarkistaakseni haavan. Eipä ollut mennyt umpeen vaan tikki oli lähtenyt irti :( Tiistai illalla mentiin sitten tarkastukseen ja tällä kertaa laitettiinkin sitten kaksi tikkiä ja uusi side. Ja seuraava tarkastus käynti on taas lauantaina. Haava on niin huonossa paikassa, että se ei kovin helposti mee kiinni kun koira liikkuu kokoajan... Mutta lauantaina nähdään mitenkä se on parantunut.

Kolmannen ell. käynnin jälkeen.

Harmittaa tosi paljon, kun nyt päästiin Tinkun kanssa tokon jatkokurssille ja agilitykin meinattiin aloittaa ja Seinäjoen KV:hen ehdin koiruuden jo ilmoittaa... Eli mihinkään noista ei päästä, harjoituksiin vasta sitten kun haava on ummessa ja näyttelyihin sitten kun karvat on haavan ympäriltä kasvaneet takaisin... Eli ens vuoteen menee näyttelyt... Rambo saa onneksi paikattua tuon toko kurssin, mutta mä niin odotin että pääsen Tinkun kanssa vihdoin treenaamaan ryhmässä :( Pääasia kuitenkin on että koiruus saadaan kuntoon.

Mätsäreitä ja treenejä

2011-08-26T15:54:00.000+03:00

Mistähän tässä aloittaisi, paljon on tapahtunut :)

Heinäkuun lopussa oltiin Tinkan kanssa Somerolla Ahmakulmalaisten ja Melekosten kanssa. Ohjelmassa oli lauantaina ekaksi agilityä ja se meni ihan hyvin, vaikkei koko rataa saatu tehtyä. Sen jälkeen oli tokoa ja pyysin vinkkejä Tinkun leikittämiseen, sekun on vähän sellainen ketku pieni koira. Ei oikein innostu mun leikkiyrityksistä (ohjaajassa vika, mä en osaa leikkiä) mutta sitten kun "yhteinen" sävel löytyy niin johan koiruus rupeaa mahtailemaan ja ei anna lelua mulle. Ehkä se siitä, pitää opettaa jotenkin se tuomaan lelu mulle eikä vaan lähteä lelun saatuaan karkuun... Sunnuntaina meillä oli paimennusta ja Tinkku ymmärsi kaiketi jotenkin homman jujun. Kolme harjoitusta tehtiin ja kahdella viimeisellä kerralla neiti olikin sitten jo tosi väsyksissä ettei lampaat enää oikein kiinnostaneet.

Mätsäreissä ollaan käyty nyt viime sunnuntaina Krsitiinankaupungissa ja Tinkku yllätti mut positiivisesti ollen isojen koirien punaisten toinen! :) Saatiin palkinnoksi pokaali, kumikana, purkkiruokaa ja koiranmakkarapötkö sekä siankorva (jonka Rambo tosin söi...). Ilmoitin Rambonkin kokeiluksi mukaan ja yllättävän hyvin se pärjäsi ensikertalaiseksi saaden punaisen nauhan, mutta toisella kertaa kun mentiin kehään niin ei enää osannut seistä... Eli poju ei sijoittunut. Mutta oikein ylpeä olen kummastakin koirasta! Nyt tämän viikon sunnuntaina on Kauhajoella mätsärit johon menen kummankin koiran kanssa. Saa nähdä kuinka siellä menee :)

Itse vaihdoin koulua pieneläin ja hevoset puolelle tänne Kauhajoelle, niin meillä on ollut paljon käytännön tunteja. "Koiraopettajan" kanssa ollaan harjoiteltu jälkeä/hakua, johon osallistui sekä Tinkku että Rambo. Ensin käytiin asia teoriassa läpi ja sitten mentiin maastoon. Ekalla ja tokalla kerralla mulla oli vain Tinka mukana, ja silloin harjoiteltiin makkarajälkeä. Tinkku on tehnyt sitä muutaman kerran ennemmin joten se onnitui erittäin hyvin. Rambolle tein sellaisen kotona ja oli vähän hämmentynyt kun maassa oli ruokaa :D Toisella kerralla harjoiteltiin esine-etsintää, joka meni Tinkan suhteen ihan pipariksi, koska se ei kiinnostunut leluista... Mut määrättiin sitten kokeilemaan tuon esine-etsinnän sijaan makkararuutua, joka meni sitten jo paremmin. Ja saatiin Tinkku jopa myöhemmin leikkimäänkin!

Kolmannella kerralla otin sitten Rambonkin mukaan ja mentiin koko luokan kanssa metsään harjoittelemaan. Eka harjoitus oli sellainen, että ihmiset menivät metsän laidalle n. 10m halkaisijaltaan olevalle alueelle istumaan kivien/kantojen päälle makkaranpalat kädessä. Ohjaaja tuli koiran kanssa sinne heidän luokse ja päästi koiran vapaaksi. Metsässä olevat ihmiset kutsuivat koiraa vuorotellen luokseen ja kun koira tuli niin annettiin valtavasti kehuja ja syötettiin makkaraa. Tinkku ja Rambo suoriutuivat tästä hyvin, Rambolla oli niin kivaa ettei se meinannut tulla ollenkaan mun luo ja Tinka oli taas mun perään niin paljon, että tuli joka toisen ihmisen jälkeen mun luokse. Makkararingin tarkoitus oli siis näyttää koiralle, että on ihan normaalia että metsässä istuu ihmisiä eivätkä ne ole pelottavia :)

Toinen harjoitus oli sellainen, että yksi ihminen meni vähän syvemmälle metsään piiloon. Aluksi mentiin yhtä matkaa (ohjaaja koiran kanssa ja maalimies) metsän reunalle ja sitten maalimies lähti kävelemään kohti piiloa houkutellen&innostaen ja kutsuen samalla koiraa. Hetken seisottiin siinä koiran kanssa ja lähdettiin sitten kauemmas, ettei koira näe minne ihminen meni. Kun maalimies oli piilossa, mentiin metsän laidalle ja päästin koiran irti sanoen "etsi". Maalimies huusi koiran nimeä ja koira lähti etsimään. Sekä Rambo että Tinka löysivät maalimiehen :) Kun maalimies oli löydetty, maalimies houkutteli ja kutsui koiraa pysymään lähellään, että koira tavallaan niinkuin tuo maalimiehen ohjaajalle. Kummatkin toivat hyvin maalimiehen minun luokse. Oikein hyvä fiilis jäi treeneistä, Rambon kanssa ainakin ruvetaan harrastamaan tätä!

Tinkun kanssa ei olla nyt missään toko tai agiryhmässä, kun syksyn kurssit ei oo viä alkaneet. Rambon kanssa aloitettiin eilen pentukurssi ja voi jestas mikä haukkumisen määrä! Rambo ei oikein tiedä mitä sen pitäisi tehdä vieraan koiran kanssa, joten se aloittaa armottoman haukkumisen. Oli se sitten hiljaa kun harjoiteltiin paikalla oloa, kontaktia ja makkararinkiä. Lopuksi sitten kysyin parilta ryhmäläiseltä, että voiko Rambo tulla haistelemaan heidän koiriaan. Ei Rambo uskaltanut mennä niiden lähelle, se haukkui mun selkäni takana niille. Ne kaksi pentua tosin leikki keskenään, niin voi olla ettei Rambo oikein tiennyt miten suhtautua niihin. Kyllä se vähän haisteli, muttakun koira tuli naamaa vasten niin Rambon nenä meni kurttuun ja haukkuminen alkoi ja se pakitti kauemmas. Huoh, kumpa tää pentukurssi olis alkanu aikasemmin niin olis saanu sosialistettua sitä enemmän... Mutta toivotaan, että se edes jonkin verran oppisi suhtautumaan vieraisiin koiriin.

Sellaista :) Tinkkusen olen ajatellut ilmoittaa ainakin Seinäjoen KV:hen ja ehkä Jyväskylän tupla KV:hen, tai ainakin toisena päivänä. Sitten kun/jos päästään, niin mennään Tinkun kanssa agilityn jatkokurssille ja mahd. tokoon. Rambon kanssa kokeillaan mennä hakuun jos päästään. Ja mätsäreissä käydään kunhan niitä järjestetään tänne lähelle :)

Ainiin, Tinkun terveystuloksen meinas aivan unohtua; lonkat meni kennelliittoon A/B ja kyynärät 0/0 ja tulivat takaisin A/A ja 0/0 :) Tänään oltiin silmäpeilauksessa ja tarkistettiin samalla polvet; silmät terveet ja polvet 0/0 :) Eli terve koira kaikin puolin!

Kuvia

2011-08-08T18:02:00.001+03:00

Nyt elokuussa olis kahdet mätsärit tässä lähistöllä, Ruska match show 28.8. Kauhajoella ja koulutuskentän avajais match show 21.8. Kristiinassa.

Kuulumisia

2011-07-17T19:32:00.001+03:00

On taas mennyt hetki kun viimeksi on tullut kirjoitettua.

Tinkulla alkoi 16.7. toiset juoksut. Ensimmäiset alkoi silloin muutamaa päivää ennen joulua eli olisko 7kk ollut juoksunväli. Vähän hirvittää millainen meno täällä mahtaa olla, kun on tuo sakemanniuros. Pojulla tosin ikää n. 5kk eikä vissiin oo vielä sukukypsä kun ei nosta vielä jalkaa. Leikkiä se vaan tahtoo Tinkan kanssa, mutta poikaystävän siskon 5v. suomenpystis uros kulki kuin varjo neidin perässä jo muutamaa päivää ennen juoksun alkua. Mutta ollaan onneksi varauduttu pitämään Tinka ja Rambo erillään kun on tarve. Harmittaa vaan tuo juoksun ajankohta, kun parin viikon päästä mennään Ahmakulmalaisten pentutapaamiseen niin saa olla varuillaan siellä. Ja ei yhtään tiedä, kiinnostaako Tinkaa silloin mitkään agilityt ja tokot kun on uroksia maisemissa :/

Agility-kurssi tosiaan loppui ja liityin sitten Kauhajoen Koiraharrastajiin, jotta voin käydä yhdistyksen kentällä treenaamassa. Vielä ei oo kuitenkaan jäsenkorttia tullut, vaikka kolmisen viikkoa on jo mennyt :/ Ollaan siis Tinkun kanssa oltu vaan kotona ja lenkkeilty, mullakin menee aina niin myöhään töissä ja raskas työ (sikalassa) niin ei aina jaksa touhuilla.

Perjantaina mentiin Tinkan kanssa markkinavalvojiksi Kristiinankaupungin markkinoille. Kristiinanseudun Palveluskoirakerho ja metsästysseura olivat lupautuneet valvojiksi, jonka avulla saatiin kerättyä lisätienistiä koirakerhon toko/agikentän uudistukseen. Koiran sai siis ottaa mukaan kaveriksi ja pareittain kierrettiin markkina-aluetta valvoen, ettei mitään varasteta yms. Minun parina oli koiraihminen omien koiriensa (sakemanni ja bullmastiffi) kanssa ja meillähän riitti juttua niin koirista kuin ammatistakin (molemmat tuotantoeläin ammatissa). Kuusi tuntia meni kuin siivillä, vaikka vettä tuli välillä. Oikein mukavaa oli ja innolla odotan sitten kentän avajais match showta :)

Tässä vielä pari huonoa videota Tinkasta ja Rambosta leikkimässä pellolla :) Älkää välittäkö puheesta :D Videot otetu kesäkuun lopulla.

Agilitykoira

2011-06-10T21:01:00.000+03:00

Juu, vähän on jäänyt päivittäminen, tarkoitus oli että kirjoitan ylös tänne kuinka treeneissä on mennyt mutta enpä ole muistanut...

Tokotreenit lopetimme yhden kerran jälkeen, tulin siihen tulokseen että pystyn ilmaiseksi harjoittelemaan samoja asioita vaikka kotona, koska kurssilla käytiin 10min yhteistä asiaa, jonka jälkeen loppu tunti saatiin tehdä mitä haluttiin... Itse kaipaan ehkä enemmän ohjattuja treenejä, koska en oikein osaa harjoitella itsekseni sillä kaipaan sitä ohjeistusta. Lisäksi koiran keskittyminen ei oikein riitä tokon harjoittelemiseen kun kaikki muut asiat on paljon kiinnostavampia kuin minä... Ehkä se tästä.

Agilityn kanssa on aivan eri homma, siitä koiruus pitää tosi paljon. Tai noh, vuoroa odotellessa se riekkuu remmissä kuin mikäkin kouluttamaton piski, koska se ei halua istua rauhassa vaan se keksii kokoajan itselleen tekemistä. Ja mun pitää keksiä sille tekemistä, mutta on tosi hankala kuunnella ohjeita ja yrittää käskyttää koiraa samalla. Ja sitten kun en keksi sille tekemistä se riekkuu hihnassa (syöksyy yhtäkkiä paikasta a paikkaan b täydessä vauhdissa ja nykäisee mut melkein mennessään). Haluaisin että se istuisi nätisti vieressä sen aikaa kun ohjeita annetaan, mutta se olisi väärin Tinkua kohtaan kun sille tulee tylsää. Tai sitten pitää vain laittaa se paikka-käskyn alaiseksi mitä se ei vielä tottele 100% varmasti joten sitä voitaisiin harjoitella... Koittakaa pysyä mun ajatusten juoksun perässä :D

Mutta siis takaisin agilityyn. Kontakti A-esteellä sujuu jo tosi hyvin, siitä koiruus tykkää tosi paljon :) Jos vaikka kävelläänkin ohi A-esteen niin se menee vapaa-ehtoisesti sen yli. Erilaisia esteitä ollaan harjoiteltu, tavallisia keppi-esteitä, muuria ja "pituus"-estettä (antakaan anteeksi puutteellinen agilitysanavarastoni) ja sitten ollaan hypätty renkaan yli. Kahden peräkkäisen esteen hyppääminen ei oikein onnistu vielä, mutta harjoitellaan :) Pujottelu on vielä hankalaa, mutta pientä edistystä on havaittavissa. Putkea harjoiteltiin silloin ensimmäisillä kerroilla mikä se meni hyvin, mutta joskus myöhemmin kun kokeilin niin meni etutassuja myöten putkeen mutta tulikin sieltä pois ja lähti mun perään. Se jäi sitten vähän niinkuin siihen, eli sitä pitää vielä kokeilla uudestaan. Mitähän muuta. Yhdistyksen jäseneksi pitäisi liittyä, niin pääsisin harjoittelemaan kentälle useamminkin kuin kerran viikossa sillä agility on niin mun kuin Tinkankin mielestä kivaa :)

Eipä tässä muuta, kuumat kelit on ollut - vähän liiankin. Tinkua kuumuus ei kyllä kauheasti lamauta (toisinkuin tuon sakemannin), tänäänkin se juoksi kärpästen ja lintujen perässä pihalla vaikka oli +30 astetta lämmintä... Kärpäsiin se on kyllä niin hullaantunut, yksikin aamu se heräsi klo 4 pyydystämään niitä. Eikä meinaa lopettaa jahtaamista ennenkuin sille karjaisee oikein kunnolla.

Kuvia en ole ottanut piiiiitkiin aikoihin, pitäisi nyt viikonloppuna ryhdistäytyä sen suhteen.

Tokotreenit

2011-05-14T13:28:00.000+03:00

Osallistuttiin Tinkun kanssa tokon valmennusryhmään, joka kestää elokuun 13 pvään asti. Joka kerralla on eri teema jota harjoitellaan ensin ohjaajan kanssa, jonka jälkeen siirrytään harjoittelemaan omaa suunnittelemaansa treeniä. Tänään aloitettiin siis seuraamisella ja meillä on Tinkun kanssa paljon tekemistä, vaikka osaa seuratakin ihan ok. Noh, puolet tunnista koiruli käyttäytyi hyvin ja kuunteli mua ja teki käsketyt asiat hyvin, mutta loppu tunti menikin sitten koiran mielenkiintoa etsiessä... Eli mä olin yhtä kiinnostava kuin kilo jaskaa, jos sen näin voi ilmaista. Katseli vaan aivan muualle kuin mun silmiin ja jos sitä pyysi tekemään jotain niin ei kuullut tai meni sivulle mutta ei katsonut silmiin. Tai sitten se meni sivulle mutta lähti namin saatuaan haistelemaan maata. Se teki kaiken tosi laiskasti tai sitten ei ollenkaan. Meinasi itsellä mennä totaalisesti hermo siinä vaiheessa mutta kävin sen kanssa kävelemässä vähän muualla ja sitten jatkettiin. Loppu tunnista sen mielenkiinto vähän nousi, mutta ei siihen malliin kun odotin. Plaah, ehkä se kyllästyi mun nameihin tai sitten mä en oo tarpeeksi kiinnostava enää loppu tunnista. Tai sitten se ei jaksa keskittyä puolta tuntia kauempaa. Loppu tunnista kokeilin sillä kosketusalustaa, minkä se muistikin hyvin Ahmakulman tokotreeneistä kun sitä siellä harjoiteltiin :)

Ens keskiviikkona aloitetaan agilityn alkeet uudestaan eri ryhmässä ja odotan sitä innolla :) Vielä kun saisi tuon koiran keskittymään tokoiluunkin, se nimittäin menettää mielenkiintonsa jos harjoitellaan tuossa meidän pihalla, tai siis kaikki muu on paljon kiinnostavampaa kuin minä. Tuolla tämän päiväisessä tokoilussa Tinkun remmikäyttäytyminen oli erittäin hyvää, se ei vetänyt ollenkaan vaan hihnaa sai pitää yhdellä sormella kiinni eikä tarvinnut kietoa narua käden ympärille. Ehkä nää ulkotreenit on enemmän Tinkun makuun kuin sisätreenit.

Agiliitoa ja näyttelyitä

2011-04-21T18:22:00.000+03:00

Kuvia ei valitettavasti ole, tyytykää pelkkään pulinaan :)

Mistähän sitä aloittaisi. Nuo "herkkyys kohatukset" on Tinkulla mennyt kokonaan pois, mikä on erittäin hyvä asia ja toivotaan ettei niitä enää tule. Nyt kun on toinen koira talossa niin selvästi on koira piristynyt, kun saa leikkiä toisen kanssa. Vähän raju meiniksi tuppaa olemaan välillä, mutta pian jää neiti kakkoseksi kun tuo sakemanni tuosta kasvaa :)

Vaasan näyttelyissä tosiaan käytiin tuossa tämän kuun alussa. Ei ihan mennyt niin hyvin, Tinku sai H:n. Kehäkäyttäytymistä pitää treenata kuulemma, mutta missä sitä oikein pääsisi treenaamaan, kun ei pysty missään hallissa käymään missä on paljon koiria... Ja kun harjoiteltiin ennen kehään menoa siinä kehän vieressä niin se meni niin hienosti, mutta kehässä se vain veti hihnassa ja viiletti maata pitkin - ehkä oma jännitykseni sekoitti myös koiran aivot? :D Ja kun tuomari tuli katsomaan Tinkua niin neitihän pisti seljälleen maata että rapsuta... Joo, niinhän se tekee melkein jokaiselle ihmiselle... Hampaita katsoessa Tinku menee aina maahan, koska sillä vissiin jäi siitä sen leuassa olevasta patista jotain "traumoja" (aina kun suun avasi niin sitä otti kipeää). Ollaan ahkerasti harjoiteltu sitä ja nykyään se näyttää siis hampaat mutta anteeksi pyydellen ja maahan mennen, ennen se juoksi karkuun eikä avannutkaan suuta... Pieni edistys, vielä kun sen saisi seisomaan samalla ja olemaa rento eikä jännittynyt. Ja kun hampaat on katsottu, Tinku kirjaimellisesti sekoaa; se juoksee mua ympäri ja hyppii vasten ja "voi kun on kivaa". Mutta lisää harjoittelua tosiaan :) Niin sitten jatketaan mitä siellä kehässä tapahtui. Tuomarille se siis näytti hyvin hampaat, mä tosin pidin kättä Tinkun mahan alla ettei se lysähdä maahan ja ihan hienosti meni. Seisominenkin meni alku kangertelujen jälkeen ihan hyvin. Vähän harmittaa, mutta tyytyväinen olen ja ens kerralla uusiksi :) Tampereen näyttelyihin en tosin ilmoittautunut kun jäi niin huono maku tuolta Vaasasta, mutta olisin sinne voinut myös mennä näin myöhemmin ajateltuna.

Agilityn alkeisryhmään päästiin myös Tinkun kanssa, valitettavasti se oli vain kaksi kertaa ja jatkuu ehkä tässä kevään aikana kun maa kuivuu ja päästään kentälle harjoittelemaan. Tinku yllätti mut useaan kertaan, se nimittäin meni putkeen (myös hevosenkengän muotoiseen) ja A-esteeseen. Pujottelu oli koiruudelle ihan hepreaa, se ei tajunnut sen jujua yhtään. Esteetkin se loikki hyvin, meni se myös altakin... Ja sitten kokeiltiin kahden esteen yhdistämistä eli este ja putki ja hienosti koiruus suoritti ne :) Tykkäsi kovasti ja toivotaan että päästäänn paljon harjoittelemaan ko. lajia! :)

Tinkulle tuli kaveri

2011-04-13T18:04:00.000+03:00

Viime lauantaina käytiin hakemassa sku uros Yläkalinan Orlando "Rambo". Se on poikaystäväni koira eli nyt on kummallakin omat :) Rambo on kotiutunut hyvin ja Tinku ottanut uuden ystävänsä hyvin vastaan, leikkivät paljon yhdessä yms. Vähän Tinku on vielä raju leikeissään, mutta eiköhän se pian ala oppimaan ettei toisen päälle juosta. Tässä muutama kuva.

Herkkis

2011-03-20T12:57:00.000+02:00

Tinkusta on tullut tosi herkkä koira. Nyt viimeisen parin (?) kuukauden aikana olen ruvennut kiinnittämään tuohon sen herkkyyteen huomiota ja olen tässä tullut siihen tulokseen, että se on alkanut juoksun jälkeen pikku hiljaa. Aina kun Tinku satuttaa itsensä, sillä menee useita tuonteja palautuakseen ja ei tykkää kenestäkään sen aikana. Jos sitä käskee luokseen/menee sen luokse niin se menee makaamaan ja laittaa pään alas nuoleskellen samalla huuliaan ja laittaa korvat taakse. Yleensä se myös lähtee karkuun, mutta olen sen aina käskenyt lähelleni ja sitten saa vasta lähteä.

Mikähän olisi ollut ensimmäinen tapaus... Muistaakseni se oli muutama kk sitten kun se oli pihalla tallissa poikakaverini kanssa. Hän sitten teki omia töitään ja Tinkku tutkiskeli tallissa normaaliin tapaan. Yhtäkkiä Tinku oli vain kiljaissut ja juossut pihalle. Poikkis oli sitten vähän hämillään, että mistäs se nyt kipiää sai ja meni katsomaan - siellä se istui rappusilla ja hänen lähestyessään niin sama reaktio kuin yllä (maahan, nuoleskelua, korvat takana, pakoon). Sisälle päästyään se ei antanut kenenkään tulla luokseen, vaan kaikki olivta muka satuttaneet sitä. Sama on tapahtunut myöhemmin uudestaan. Ei oikein tiedetä mistä se on siellä saanut kipeää, yleensä se nuuskii leivän ja kauran murusia siellä eikä niistä voi saada kipeetä...

Sitten on ollut tapaus kun leikin Tinkun kanssa sisällä vetoleikkejä. Koira sitten liikkui niin, että sen etutassut jäi matolle ja takatassut oli lattialla. Toinen takajalka lipsui taakseppäin josta koiruus vingahti ja juoksi karkuun. Yhdisti kivun minuun ja makoili keittiön pöydän alla monta tuntia ja lähti karkuun kun sitä lähestyi. Vasta kun käytiin sen kanssa pihalla niin takaisin sisälle tultaessa sen ei ollut enää mikään.

Tässä hiljattain se söi itsekseen luuta matolla kaukana meistä. Yhtäkkiä se taas vingahti ja juoksi karkuun ja yhdisti kivun taas ihmisiin - ei oltu edes lähellä sitä silloin. Taas sillä meni muutama tunti toipuessa, mutta palautui taas päästyään pihalle. Nykyään se myös "pelkää" (sama reaktio kuin ed. tapauksissa) kun käsken sen syömään. Kerran kun laitoin sille illalla ruokaa kuppiin ja annoin sille luvan mennä syömään, niin vahingossa kopautin jalkani aukinaiseen kaapin oveen ja kuului kamala kopaus. Kaappi on siis ihan ruokakupin vieressä niin taas Tinku vinkaisi ja ei uskaltanut tulla enää syömään. Sain sen sitten hetken päästä kannustamalla syömään, mutta ei sitten palautunut järkytyksestä enää illan ainaka. Aamulla sen ei ollut enää mikään. Nyt se kuitenkin pyytelee aina anteeksi, jos käsken sen tekemään jonkun tempun ennen kuin annan sille luvan mennä syömään. Että tällaista. Kynsien leikkuun yhteydessä myös sama juttu.

Se yhdistää kaikki asiat siis ihmisiin. Kukaan ei ole siihen sattunutkaan ja silti se on ihmisen vika, että Tinku luuta syödessään sai kipeää... Vähän turhauttavaa tämä, kun Tinku on kuitenkin ollut aina niin iloinen koira. Olen yrittänyt rohkaista sitä aina ikävän jutun sattuessa, mutta aina se ei auta. Pihalla koiruus on normaali oma itsensä, mutta sisällä se useinmiten tekee näin. Jotenkin sen itseluottamusta pitäis ainakin kohentaa jotenkin ja varmaan meidän yhteistyötä/suhdetta - ei olla nimittäin onnistuttu pääsemään mihinkään toko tms ryhmään vieläkään :( Mietin, että miten sillä on muka voinut kadota luottamus meihin, vaikka se on aina itse aiheuttanut itselleen kipua? Vosiko sillä olla suussa taas jotain? Tai lihasjumeja?

Sellainen kertomus tällä kertaa.

Tokoilua - ei tokoilua?

2011-02-05T22:56:00.001+02:00

Ajattelin vähän kirjoittaa ylös tulevia näyttelyitä (muuten en enää muutaman pvän päästä muistakkaan koko näyttelyitä), joihin olen ajatellut osallistua Tinkkusen kanssa.

* 9-10.4.2011 Vaasa KV
* 24.4.2011 Tokoilua Ahmakulmalaisten kanssa Tampereella (lisätty 7.2.20011)
* 7-8.5.2011 Tampere KV
* 28-29.5.2011 Tuuri
* 30-31.7.2011 Pori KV
* 29-30.10.2011 Seinäjoki KV

Nuo nyt ainakin. Voi olla että en kaikkiin pääse, mutta toivotaan että pääsen suurimpaan osaan :)

Meinattiin Tinkan kanssa aloittaa Tokon alkeet II-kurssi tänään, mutta liian vähäisen osallistuja määrän vuoksi ilmoittautumisaikaa on jatkettu vielä parilla viikolla. Kädet ristissä odotellaan, että ryhmään tulisi lisää koirakkoja jotta koko kurssi edes järjestettäisiin... Olisi Tinkullekin kiva taas puuhastella jotain, kun on ollut taukoa marraskuusta asti. Tällä uudella paikkakunnalla tuntuu olevan huonosti koirajuttuja, nykyiset kurssit on jo aloitettu joulukuun alussa niin ei voi kesken kurssin mennä mukaan. Seinäjoella kyllä olisi koirajuttuja, mutta ne on sitten taas liian kaukana :/ Eli agility on ainakin varmasti pois suljettu vaihtoehto, kun ei sitä täällä kukaan pidä lähellä :(

Eipä tässä oikein muuta, Tinkku voi hyvin. Olen vähän ruvennut miettimään, että onkohan tuo koira vähän tuhdissa kunnossa. Se kun on kotimittauksella n. 45-46cm ja painaa 15kg. Kun on SBCAK ry:n foorumilta lukenut muiden kelpieiden painoja niin nehän on paljon keveämpiä kuin Tinka, jopa korkeampia ja paljon kevyempiä. Ruokaa se saa n. 1½dl kahdesti päivässä (liikaa? liian vähän?) ja pihalla se syö oikeastaan kaikkea mitä vaan voi syödä... Hevosten kaurat ja leivät katoaa nopeasti jos unohtaa vahtia sitä ja poltettujen roskien seasta se löytää kaikenlaista kivaa syömistä. Mun silmään se ei näytä tuhdilta, kylkiluut tuntuu, mutta ei niin selvästi ja monet vieraat on kehuneet sitä tosi lihaksikkaaksi (etenkin takajalat on tykyt). Se liikkuu päivittäin monta tuntia vapaana lintuja ja hevosia paimentaen ja lumihangessa möyrien, joten liikunnan puutetta sillä ei ainakaan ole. Jos se on vaan ruvennut aikuistumaan ja tulemaan rotevammaksi, vaikkei sillä ikää ole kuin 13kk...

Tässä kevään aikana meille on tulossa toinen koira, poikakaverini meinaa ottaa sakemannin itselleen. Tinkallekin varmaan on mukava, kun on leikkikaveri saman katon alla, ettei aivan tartte leikkiä yksinään ja olla mun koulupäivän ajan yksin. Mutta saa nähdä sitten kun pentu tulee taloon, että kuinka niiden yhteiselo alkaa sujumaan, Tinka tod. näk. aluksi inhoaa riiviö-pentua. Ajankohtaa ei vielä tiedetä muuta kuin että keväällä, kun rauhassa katsellaan sopivaa pentua.

Onnea Tinka ja Ahmakulman B-pennut 1v!

2011-01-05T13:39:00.004+02:00

Tinkkulainen on nyt jo vuoden vanha, miten se aika menee niin nopeaa? Tinkusta on kasvanut ihana ja kaunis kelpie, vähän ehkä turhan tuhdissa kunnossa kun on mestari varastamaan kaikenmaailman herkkuja... Ehkä se siitä :)

En jaksanut ruveta kirjoittelemaan uudestaan kuulumisia, niin liitän tähän saman tekstin minkä kirjoitin Ahmakulmalaisille.

"Uusi vuosi meni meillä vähän pelätessä, päivällä kuuluvat raketinäänet eivät tuntuneet koirassa missään, mutta illalla kun ne kuuluivat kovempaa/lähempää niin koiruus pelkäsi. Eli pihalla ei ehditty kauaa olla edes tarpeilla, kun piti päästä sisälle turvaan. Onneksi se uskalsi tulla myöhemmin yöllä pihalle kun lähdettiin kotiin, ei tuntunut muistavan pauketta enää.

Tinka oli tuossa viime kuussa mitatessa muistaakseni n. 45cm korkea ja painoi n. 13-14kg. Pitääpä punnita se uudestaan kun muistan, niin saadaan tarkka lukema :) Luonteeltaan Tinkku on iloinen ja innokas, tykkää touhuta kaikenlaista pihalla (kuten esim. raahata pitkiä puunoksia, kts. kuva) ja mun kanssa "tokoilla". Tinkku on ottanut elämäntehtäväkseen ovikellon viran, eli meille ei pääse kukaan sisälle ilman haukkumista. Vaikka koiruus kuulostaakin hurjalta, niin kun näkee ihmiset, se olisi valmis hyppäämään kaikkien syliin antamaan pusuja. Meidän "hurja" vahtikoira ;) Toisia koiria Tinku vähän pelkää/ei tykkää niistä jos ovat sitä isompia ja/tai dominoivia. Kaikkien koirien luokse se kyllä haluaisi mennä, mutta kun se pääsee katsomaan niin sitten ollaan karvat pystyssä ja tiuskitaan. Tokon alkeet-kurssi ollaan käyty, mutta sen loputtua ollaan vain kotitokoiltu. Agility olisi tarkoitus aloittaa nyt alkuvuonna, jos päästään ryhmään mukaan. Paimennustakin Tinkku on omatoimisesti harjoitellut hevosten kanssa, ihan kivasti se lähtee niiden perään paimentaen, mutta kun hevosten naamat osoittaa Tinkkua kohti, koiruus lähtee karkuun...

Kommelluksia on sattunut jos jonkinmoista, mm. joulua odotellessa se vetäisi kokonaisen konvehtirasian naamaansa ja pelättiin että se saa myrkytyksen. Onneksi selvittiin pelkällä säikähdyksellä. Joulu-aattona Tinku kaatoi sisällä joulukuusen, kun vauhtia oli hieman liikaa ja jarrut eivät pitäneet :D Marraskuussa sille ilmestyi leuan alla pieni patti, joka ei aluksi haitannut sitä mitenkään. Pain viikon päästä koiruus oli apaattinen ja aristi suuta ja ell. käydessä patti osoittautui paikalliseksi infektioksi. Siitäkin selvittiin antibioottien avulla. Muuten se on ollut terve. Noista hampaista en varmaan osaa sanoa onko kaikki jo tulleet tms, mutta eiköhän se selviä sitten ell. käynnin aikana :)

Näyttelyissä käytiin syksyllä Seinäjoen KV:ssä ja saatiin EH ja oli nuorten narttujen kolmas. Hampaita ei suostunut jostain syystä näyttämään, vaikka sitä ollaan harjoiteltu paljon. Muutenkin seisomista oltiin harjoiteltu sen verran, että se osasi sen lyhyinä aikoina. Mutta me harjoitellaan Tinkun kanssa lisää ja ehkä seuraava näyttely olisi sitten Tampereella toukokuussa :)
Ekat juoksut neidillä alkoi paria päivää ennen joulu-aattoa. Luonne muuttui ehkä hieman herkemmäksi ja tiukkapipoksi. Nyt se alkaa olla jo aika lailla oma itsensä.

Tuossa oli vähän kuulumisia, ollaan Tinkun kanssa muutettu uuteen osoitteeseen maalle, kun ei tuo "kaupunkilaiselämä" oikein maistunut meille kummallekaan... On paljon kivempi kun koiruus saa juosta irti pihalla ja lenkillä kun ei tarvitse pelätä sen sinkoilevan jokaisen vastaantulevan syliin... Ja on enemmän tilaa temmeltää :) Hienosti pysyy markilla vahtimattakin ja vahdittuna, kokoajan pitäisi olla leikkimässä sen kanssa. Hevoset on ainakin kivoja leikkikavereita, kun niiden perään voi lähteä juoksemaan ja ne juoksevat sen perässä (tätä oon yrittänyt siltä kieltää ettei vaan jää alle). "

Kuvia (otettu 3.1.2011):

Yritys ottaa sivuprofiilikuvaa, en saanut ihan koko koiraa mahtumaan...

Tinka ja "saalis".

Tinkan lempipaikka tähystää pihalle mahdollisien vieraiden varalta.

Kuulumisia aikanaan....

2010-12-03T11:49:00.000+02:00

Tinkasta on niin paljon kerrottavaa, että jätän kunnon postauksen kirjoittamisen joululomalle kun on enempi aikaa kirjoitella... Eli odottakaa siihen asti :)

Tinkusta tuli citykoira

2010-08-17T18:03:00.001+03:00

Mistähän sitä aloittaisi kirjoittamisen, kun aikaa on kunnon postauksesta kulunut jo jonkin verran...

Ollaan muutettu Tinkun kanssa Ilmajoelle mun opintojen perässä ja nyt asutaan ison omakotitalon sijasta 58 neliön kaksiossa kerrostalon kolmannessa kerroksessa. Outoa on niin mulle kuin koirullekin, sille ehkä enemmän. Koulupäivien ajan Tinka joutuu olemaan aivan yksin, mikä on myöskin sille uutta. Kotikotona on ollut AINA joku kotona, niin Tinkun yksinolot on ihan kahden käden sormin laskettavissa - ellei lasketa niitä kertoja kun ollaan oltu mun poikakaverin luona ja se on yleensä laitettu pesuhuoneeseen yöksi ja jos ollaan menty jonnekkin niin on ollut yksin.

Joka tapauksessa, heti kun laitoin oven kiinni, niin alkoi kauhea oven raapiminen ja hiljainen vinkuna. Ovien raapiminen on sen huono tapa, jota oon yrittänyt kitkeä, mutta se on ollut välillä tosi hankalaa kun itse on esim. toisella puolella taloa. Mutta eiköhän se lopu, kun huomaa ettei se auta. Tänään se oli toisen päivän yksin kotona ja ei enää aamulla jäänyt raapimaan ovea. Tänään tosin annoin sille aamulla ennen lähtöäni jäisen luun niin se oli ainakin ruokatuntiin mennessä kadonnut. Lisäksi se oli tehnyt pientä tuhoa, eli syönyt mun nahkahansikkaan rikki. Huonekalut on toistaiseksi *koputtaa puuta* saaneet olla rauhassa. Osa marsuista muuttaa viikonloppuna tänne ja toivotaan että ne saa olla Tinkulta rauhassa. Se ei niistä niin piittaa ja jos pidän marsua sylissä niin Tinkku istuu kauempana katsomassa, ei tule lähelle vaikka antaisin luvan.

Asutaan n. 2 km päässä keskustassa, mutta täälläkin riittää paljon liikennettä. Olen yleensä käskenyt/ottanut sen ihan vierelle kun tulee autoja/pyöräilijöitä/ihmisiä vastaan, kun muuten se olisi niiden kimpussa - ei toki aina yritä lähteä perään. Autoja se ehkä vähän pelkääkin, tai oikeastaan minua auton ohittaessa, kun saatiin koirakouluissa ohjeeksi ottaa koiraa niskasta kiinni kun se yrittää hyökätä auton päälle. Tästä seurasi se, että aina kun auto tuli näkyviin Tinkku yritti mahdollisimman kauas musta kun pelkäsi kuritusta. Eli auto = emäntä on kiukussa. En ole saanut tuota reaktiota ihan kokonaan vielä pois, nyt se kävelee ihan kiltisiti vierellä autoa tuijottaen, mutta kun auto on mennyt ohi, Tinkku yrittää lähteä juoksemaan eteenpäin ja vilkuilee samalla auton päälle. Mutta nyt kun se saa harjoitusta päivittäin, niin eiköhän se tästä helpotu aikanaan.

Vetäminen on myös yksi ongelma, mitä en ole oikein saanut pois. Näin se kostautuu, kun ei ole pennusta asti opettanut... Tietääpähän sitten seuraavan mahdollisen koiran kohdalla pureutua jo pentuna tähän. Tilasin Tinkulle vedonestopannan ja kokeillaan josko se auttaisi vähän ongelmaan. Ei se enää loppu lenkistä vedä niin kovaa, mutta alkulenkistä saa pitää melkein kaksin käsin kiinni - etenkin jos ihmiset ohittaa meidät liian läheltä. Komentamalla se uskoo hetken, mutta jatkaa taas kun näkee jotain kiinnostavaa/innostavaa tai auto menee ohi.

Kerrostalon takapihalla on pieni jalkapallo kenttä, jonka ohi mennään päivittäin lenkille. Tinkkuhan on tunnetusti jalkapallo-hullu niin voitte vain kuvitella minkälainen pidätteleminen siinä on, kun kentällä on jalkapallotreenit.... Tinkku ei näe eikä kuule mitään muuta kuin ne kymmenen palloa jotka sujahtavat maaliin... Onneksi sillä on ikioma jalkapallo sisällä ja kotikotona :)

Uimassa ollaan heinäkuussa käyty ahkeraan ja Tinkusta paljastuikin oikea vesipeto. Houkuttimena toimivat makupalat ja vesikirput ;) Koirakoulukin loppui kesäkuussa, niin sen jälkeen ei olla treenailtu säännöllisesti *shame me*. Ilmajoella on vissiin joku koirakoulu, mutta ei ole ainakaan vielä alkanut. Seinäjoellakin olisi joku, mutta siitäkään ei ole vielä tietoa koska alkaa.

Tinkusta ja Sakusta on ruvennut tulemaan hyvät ystävykset tässä kesän aikana. Vetävät yhdessä lelua ja jahtaavat toisiaan - perus leikkimistä. Tinkullakin on edes yksi leikkikaveri, kun ei Nöpö sen kanssa leiki. Vielä kun saisi lisää leikkikavereita, onneksi/toivottavasti saa leikkiä paljon sisarustensa kanssa pentutapaamisessa lauantaina! :)

Siinä on jotain kuulumisia. Pienistä ongelmista huoliomatta meillä on Tinkun kanssa kivaa yhdessä :)

Elossa ollaan...

2010-07-27T21:06:00.000+03:00

... vaikka hiljaista onkin täällä blogin saralla ollutkin :)

Tinkulle kuuluu hyvää, iloinen ja villi pakkaus edelleen :) On ollut vähän hiljaiseloa mun kesätöiden takia, mutta eiköhän se tästä taas ala menemään kun ollaan saatu muutettua ja laitettua kaikki paikat kuntoon yms. Sain siis opiskelupaikan Ilmajoelta agroloki (AMK) puolelta ja Tinkan kanssa muutetaan kahdestaan opiskelija kämppään. Saatiin kaksio kerrostalon kolmannesta kerroksesta, joten kummankin meistä täytyy tottua vähän erilaisempaan elämään. Jännää kummallekin :) Tinkalla on enää vahdittavana "vain" minä entisen 5 ihmisen, 2 koiran ja yhden kissan sijaan - viikonloput on tietty sitten eriasia kun mennään taas takaisin kotikotiin ja Kauhajoelle. Tinkku joutuu olemaan myös ihan yksin mun koulupäivien ajan, toivotaan ettei se rupea tuholaiseksi...

Tinkun kanssa ollaan oltu viikoittain uimassa ja neiti juoksee jo innoissaan veteen :) Kuviakin olisi, mutta en ole niitä vielä pienentänyt ja muokannut julkaisukelpoisiksi, niin niitä tulee sitten kun ollaan asetuttu taloksi. Tämä oli nyt vähän tällainen turha postaus, mutta lupaan että jatkossa tulee parempia - kuvien kera! :)

Mätsäreitä, koirakoulua ja kaikkea muuta kivaa

2010-06-16T20:33:00.000+03:00

Paljon on tapahtunut, mistä alottaisin ensin... :) Aloitetaan vaikka mätsäreistä.

Viime keskiviikkona, 9.6., käytiin siis Kauhajoella mätsäreissä. Paljon oli koiria ja ihmisiä, mutta kilpailupaikka liian ahdas :/ Mutta sopu sijaa antaa, eikös se näin ole. Joka tapauksessa, Tinkku pärjäsi toisissa näyttelyissään hienosti; sai punaisen nauhan, mutta ei sijoittunut. Hienosti meni, Tinkku malttoi keskittyä minuun paremmin. Tuomari oli ihana ja sitä vasten piti päästä hyppimään ja nuolemaan. Sakukin oli näyttelyissä mukana saaden punaisen nauhan ja oli muistaakseni neljäs (metsästyskoiraluokka). Hyvin meni :)

Tänään oltiin Kristiinassa mätsäreissä Tinkun ja Nöpön kanssa. Harmikseni molempien kehät oli samaan aikaan, niin äiti sai extemporena esittää Nöpön. Hienosti meni, Nöpö sai toisissa näyttelyissään punaisen nauhan, mutta ei sijoittunut. Eli hyvin meni, vaikka äitiä jännittikin kovasti kun aluksi oli tarkoitus että mä esitän molemmat koirat. Tinkulla meni paremmin kuin hyvin, se jaksoi keskittyä muhun tosi hyvin ja kulki nätisti kehässä. Tuomarin tullessa sen luo neiti vain vähän vilkaisi häntä ja jatkoi katsekontaktia muhun. Ihme on tapahtunut, se on AINA kaikkien ihmisten sylissä nuolemassa. Mutta ehkä hyvä näin :) Tinkku sai punaisen nauhan ja oli pun. pentujen kolmas! Aivan mahtavaa, saan olla ylpeä neidistä! :) Palkinnoksi neiti sai vinkulelun, puruluun, purutikun, purkkiruokaa, ruusukkeen ja emännälle tuli askelmittari (ehkä jotain vihjailua kensies? :D) ja avaimenperä. Loppuillan koirat onkin sitten nukkuneet hyvien suoritusten jälkeen.

Seuraavat näyttelyt taitaa olla sitten näitä virallisia, elikkäs Seinäjoella ja ehkä Tampereellekin mennään. Mätsäreitä pitää vielä metsästää, jos täällä lähellä olisi niitä :)

Koirakoulussa ollaan käyty joka kerta, vielä on 2 kertaa jäljellä. Ollaan opittu paljon ja Tinkkukin alkaa tottumaan muihin koiriin ja ei ehkä enää niin paljoa yritä jokaisen vastaantulevan luokse. Tästä eteenpäin :)

Uimassakin ollaan Tinkan kanssa käyty muutaman kerran hevosten uittopaikalla ja viimeksi neiti oikein juoksi innolla veteen ja kahlasi mahaa/kaulaa myöten vedessä. Vesikirput ja sammakot oli myös kivoja ja kuplat :) Kyllä mä vielä saan siitä vesipedon ;)

Ainiin, meinasi kokonaan unohtua; viime perjantaina käytiin Tinkan kanssa eläinlääkärissä poistattamassa "ylämaitokulmahampaat". Toinen hammas oli ihan juuria myöten tiukasti kiinni, eikä olisi kuulemma lähtenyt itsestään pois. Toinen oli jo katkennut ja lähti helposti. Nyt on sitten hienot hampaat ja toivotaan, ettei purentavikaa kehity (koirakoulun pitäjä vähän niin "uhkaili"). Aika näyttää :)

Kuvia olisin tähän postaukseen laittanut, mutta kone ei suostu aukaisemaan kuvakansioita... Myöhemmin sitten :/

Tinkku 5kk!

2010-06-07T15:12:00.001+03:00

Hurjaa, meidän "pikkuneiti" täytti lauantaina 5kk! Niin se aika vaan menee nopeeta, painoa on kertynyt 11,7kg ja korkeutta n. 45-47cm välillä (neiti ei pysynyt paikoillaan, pitää kokeilla myöhemmin uudestaan paremman mitan kanssa).

Lauantaina oli mun ylioppilasjuhlat, jolloin Tinka jouduttiin sulkemaan häkkiin vieraiden tulon aikaan. Neiti kun ei osaa tervehtiä ihmisiä hyppimättä ja nuolematta... Ihan hyvin ne sielä oli Nöpön kanssa, illalla kun pääsivät pois niin nukkuivat monta tuntia sisällä. Ilmeisesti Tinkulle oli tosi rankaa jo ihmisten tarkkaileminen. Onneksi eilen ja tänään se sai juosta Sakun kanssa pitkin pihoja :)

Eilen käytiin poikakaverin paren ravurin kanssa uittopaikalla Kurikassa. Tinkaa kiinnosti kovasti katsoa, minne ne hevoset yhtäkkiä katosivat rannalta... :D Tinkahan inhoaa vettä, se ei tule lähellekään meidän kotona olevaa laituria/jokea kun se ollaan muutaman kerran laitettu veteen uimaan. Lenkillä sen täytyy kuitenkin ryömiä KAIKISSA kura- ja vesi-ojissa. Tuolla uittopaikalla kokeilin mennä Tinkan kanssa veden ääreen, niin tämä kasteli vaan jalkansa ja joi vettä, syvemmälle ei mennyt. Myöhemmin kokeiltiin mennä kahluu-altaaseen (siinä mennään siis hevosten kanssa kärryillä, vettä on n. hevosen polven korkeuteen asti, isommassa uitto-"altaassa" on n. 2-3m vettä syvimmässä kohdassa) niin johan Tinkku ällistytti meikäläisen menemällä välillä ihan mahaa myöden veteen. Keppejä heittelin sille sinne, niin neidin piti saada käydä hakemassa niitä. Niin, ja veteen oli kiva työntää nenä ja puhallella kuplia ja jahdata niitä :D Hupsu koiru, kyllä mä siitä vielä saan vesipedon :)

Mitäs muuta... Koirakoulussa ollaan käyty 2 kertaa, kolmas kerta peruttiin viime maanantaina kun kouluttajalla oli muuta menoa. Tänään illalla mennään kuudeksi taas kouluun :) Ollaan harjoiteltu seuraamista, katsekontaksia, istumista, maahan menoa, luoksetuloa ja kierretty muiden koirakkojen ympäri jne. Ihan hyvin on mennyt :) 9.6. olisi Kauhajoella mätsäri illalla, jonne mennään taas Tinkan kanssa kokeilemaan. 16.6. on Kristiinassa mätsärit jonne mennään kanssa.

Kuvia tulee taas seuraavaan postaukseen.

Kuvia vihdoin! :)

2010-05-18T17:27:00.000+03:00

En vissiin tänne ole maininnutkaan, että Tinkku ja Nöpö saivat ulkohäkin tässä joku aika sitten. Se kaipaa vielä vähän ehostamista, mutta muuten se on oikein hyvä :)

Sitten tämän päivän kuviin :)

Mätsäri ja pentukurssi

2010-05-17T22:33:00.001+03:00

Viime torstaina, 13.5, oltiin Tinkun kanssa sen ekoissa mätsäreissä Isojoella. Mentiin paikanpäälle jo vähän aijemmin, jotta penneli saisi tottua koira- ja ihmisvilinään rauhassa. Loppujen lopuksi täytyi odottaa 2 tuntia ennenkuin meidän vuoro oli astua kehään - liian pitkä aika Tinkulle. Huomattiin näyttelyissä se, että Tinka vähän pelkää muita koiria. Kovasti halusi mennä niiden luokse, mutta kun pääsi niin sitten juostiin meikäläisen taakse piiloon. Pikkuinen chihuahua oli hyyyvin pelottava, kun se vähän käveli neitiä kohti...

Pennut oli jaettu kahteen eri ryhmään, pieniin ja isoihin pentuihin. Tinkku meni isoihin ja siinä ryhmässä koirat olivat tosiaankin isoja - puolet Tinkkua isompia. Ja kun ikähaitari oli 4kk -1v niin taso oli ehkä vähän eri noilla yksvuotiailla kuin 4kk. Tinkulla oli tapansa mukaan koko ajan neliveto päällä, siitä oli niin outoa kun edessä oli kiinnostava koira ja ihminen sekä takana. Ja voi juku, kun se tuomarikin oli niin ihana! :) Kontaktia Tinka otti ihan hyvin kehässä, mutta sille on opetettu että se istuu ja katsoo silmiin, joten se ei osannut yhdistää seisomista+katsekontaktia. Toki se seisoikin välillä ihan nätistikin namien voimalla, mutta taas suurimmaksi osaksi sen piti seurata mitä muut tekee. Kehässä juoksemisesta ei tullut yhtään mitään, kun Tinka niin kovaa "jahtasi" edessä olevaa ja takana juokseva koirakin oli vähän kummallinen asia. Mutta loppujen lopuksi hyvä reissu oli, vaikka toiseks vikaksi jäätiin - harjoitus tekee mestarin! :) Isoissa pennuissa ei jaettu punaisia ja sinisiä nauhoja, kun osallistujia ei ollut kuin 10. "Lohdutuspalkinnoksi" kaikki saivat vihanneksia (näyttelyitä sponssasi joku kasvihuoneyritys tms) ja puruluu. Puruluu on jo puoliksi syöty :)

Seuraavat näyttelyt, tai oikeestaan mätsärit olisi 9.6. Kauhajoella, 16.6. Kristiinankaupungissa sekä sitten tähdätään näihin virallisiin näyttelyihin (sikäli mikäli ollaan Tinkun kanssa treenattu/opittu tarpeeksi esiintymistä yms.) myöhemmin, eli 4.9. Tampereelle ja 23.10. Seinäjoelle. Jälkimmäiset on vielä suunnitteluasteella, niitä mietitään vielä tarkemmin sitten lähempänä ajankohtaa.

Päätettiin poikakaverin siskon kanssa harjoitella Tinkan kanssa "kehässä juoksemista" yhdessä Sakun kanssa. Kokeiltiinkin sitä jo eilen ja neti yllättikin positiivisesti seuraamistaidoillaan. Ei mitään ongelmaa, vaikka Saku juoksi edellä tai takana, kunhan mulla oli tarjota sille nameja. Ilman nameja kouluttamisesta ei tule yhtään mitään, ei ota kontaktia eikä kuule (tämä tuli todistettua myös tänään pentukurssilla). Mutta eipä noin nuorelta voi vielä odottaakaan keskittymistä kovin pitkäksi aikaa. Siispä harjoitellaan joka päivä pienissä pätkissä kontaktia ja seuraamista.

Tänään alkoi pentukurssi Krsitiinankaupungissa. Siellä olikin monta pentua meidän lisäksi mikä oli hyvä juttu. Harjoiteltiin näin ekalla kerralla ensin istumista+katsekontaktia, seuraamista+kk, seuraamista+kk pujotellen muiden koirien välistä sekä luoksetuloa. Istuminen+kk on Tinkan pravuuri, eli se meni hyvin, seuraaminen+kk meni ihan ok siihen asti kunnes loppuivat namit ja kiinnostus. Pujottelu ei onnistunut ollenkaan. Luoksetulo onnistui ihmeen hyvin, sillä ajattelin sen heti ryntäävän muiden koirien ja ihmisten luokse, mutta se juoksikin suoraan mun luo. Se vähän hätääntyikin kun jätin sen kouluttajalle ja lähdin kauemmas, mutta sitten tultiinkin kovaa vauhtia luokse. Pitäisi oppia luottamaan siihen enemmän, kun se ei juskus tule ollenkaan luokse ja sitten taas joskus tulee tosi nopeesti. Kotiläksyksi saatiin harjoitella ekan kerran harjoituksia. Agilityn alkeiskurssille oltaisiin myös osallistuttu, mutta sinne otettiin vain 6 koirakkoa, eli ei mahduttu mukaan. Vähän harmittaa, mutta kokeillaan syksyllä uudestaan.

Tämän viikon ohjelma: harjoitusta, harjoitusta ja harjoitusta sekä paljon nameja ja leikkimistä :)

Tinkerbell von Laku alias Tinkku alias Tinka - lapsella on monta nimeä... :)

2010-05-04T18:54:00.000+03:00

Taas on mennyt hetki viimeisestä kirjotuksesta. Käytiin viime torstaina ell toisessa rokotuksessa ja tällä kertaa Tinkku käyttäytyi huomattavasti "rauhallisemmin" kuin viimeksi. Tokihan ihmiset oli toooosi ihania, etenkin eläinlääkäri-täti vaikka se pistikin pari piikkiä niskaan. Neiti oli jättänyt sen yliampuvan riehumisen vähemmälle ja suostui jopa kuuntelemaan meikäläistä. Havaitsemme edistystä, eikö? ;D Hampaitakin Tinkalla on lähtenyt jo edestä aika monta ja uusia on kasvanut tilalle. Painoa oli ell vaa'an mukaan 9,25kg, eli iso likka jo. On mennyt jo pituuskasvussa Nöpön ohi :)

Kengät on vieläkin Tinkan suurta herkkua, etenkin uudet nahkaiset juhlakengät, jotka kuuluvat meikäläisen äiteelle... Vaatekomero, jossa kengät ovat, on jouduttu laittamaan kiinni narulla, koska Tinka osaa avata sen näköjään itse. Käsien pureskelun se on jo lähes lopettanut kokonaan, nappaa kuitenkin kädestä/jalasta jos on erittäin innostunut. Toivotaan että pureminen jää, kun hampaat on vaihtuneet. Mitähän muuta Tinkasta... Ainiin, ruokapöytään se on kerran hypännyt; tultiin pihalata takaisin sisälle (ulkona olon aikana sen "patterin latautuvat") ja se juoksi taas "hieman" vauhdilla muiden perheenjäsenten luo pöydän ääreen ja siitä tuolin kautta pöydälle. Tinka oli aluksi vähän hämmästyksissään, tyyliin "mihinkäs mä nyt jouduin - aa katos tuossa olis mehevä makkara!" mutta saikin sitten nopeasti lähdön takaisin lattialle.

Sakusta ja Tinkasta on tullut hyvät kaverukset, eilen ehtoolla leikkivät varmaan 2-3 tuntia pihalla keskenään. Tinkasta oli kivaa, kun joku suostui leikkimään sen kanssa hippaa ja painia :D Nöpöhän ei Tinkun kanssa leiki, koska neiti on "vähän" raju otteissaan josta taas Nöpö ei tykkää. Saku on taas paljon isompi ja innostuu leikeistä. Aluksi mentiin siis peräkanaa aina vuorotellen toinen jahtasi toista. Lopuksi Saku antoi Tinkalle periksi ja rupesi makaamaan ja antoin neidin hyppiä päällään ja purra turkkiaan. Sitten taas jatkettiin hippasleikkiä :D Harmi kun en saanut videolle, oli kyllä niin hauskan näköistä.

Tänään ilmoittauduin Tinkan kanssa pentukurssille, joka alkaa 17.5. Toivotaan, että neiti oppisi olemaan muiden (uusien) koirien kanssa asiallisesti, eikä suoraan hyökätä leikkimään kaikkien kanssa. Keskittymistä täytyy myös harjaannuttaa, vieraissa paikoissa se on nimittäin aika kuuro... Autojakin se edelleen jahtaa, en tiedä kuinka sen saisi lopettamaan sen, kun rupeaa menemään jo aika vaaralliseksi... Lelut ja namit ovat aivan kuin ilmaa silloin kun se näkee auton, samoin meikäläisen komennot. Jos saisin apua pentukurssin vetäjältä tuohon ongelmaan.

Kuvia ei ole valitettavasti tähän postaukseen, olen ollut vähän laiskana tuon kuvauksen suhteen. Seuraavaan postaukseen sitten.

Kommentointimahdollisuus jälleen käytössä!

2010-04-22T12:08:00.002+03:00

Ärsyttää tämä bloggeri, kun se poistaa välillä tuon kommentointimahdollisuuden... Eli nyt taas käytössä ja toivotaan, ettei taas muuta sitä.

Koirakamuja

2010-04-20T15:42:00.003+03:00

Taas on mennyt aikaa siitä, kun viimeksi kirjoitin kuulumisista. Nyt tuleekin sitten paljon kuvia :)

Tinka on kasvanut ja "komistunut", painoa on nyt sen 8kg. Virtaa riittää edelleen paljon, etenkin tunnin pihalla olon jälkeen mennään sisällä niin kovaa, että matot on rutussa :) Sitten kyllä nukutaankin pitkään rankan koettelemuksen jälkeen. Metsälenkeillä ollaan oltu muutaman kerran ja siellä Tinka viihtyy erittäin hyvin, paljon uusia mielenkiintoisia hajuja. Tiellä ei olla kovin usein käyty ja se näkyykin sitten kun sinne mennään, autoja pitää jahdata ja ihmisten luo mennä. Hölkkääjät on niin kummallisia, että niille pitää murista ja haukkua... Olen yrittänyt kiinnittää sen huomion itseeni, mutta edes namit ei kiinnosta (normaalisti siis erittäin perso ruoalle), kun se näkee esim. auton. Kaupungille ollaan menossa huomenna vähän palloilemaan, täytyy varata paljon namia mukaan ja ehkä lelujakin, toivotaan että ne tällä kertaa kiinnostaisivat enemmän kuin ympäristö.

Viikonloppuna oltiin taas Kauhajoella kyläilemässä ja tällä kertaa muistin ottaa kameran mukaan :) Sakun kanssa leikkivät joka päivä pihalla, voi sitä vauhdin määrää! Tinkakin tykkää, kun on sellainen kaveri jota voi jahdata ja jolle voi olla jahdattavana :) Leikeistä "muutama" kuva viestin lopussa. Kokeilin sunnuntaina Tinkan kanssa aarteenetsintä-leikkiä ja se olikin Tinkasta hauskaa. Aluksi sen mielestä oli vaikeaa löytää nami suoraan metrin päästä itsestään, mutta kun se oppi käyttämään nenäänsä niin johan löytyivät namit vaikeistakin piiloista. Leikin jälkeen nukuttiin taas pitkään :)

Ensiviikolla olisi sitten toisen rokotuksen vuoro, meikäläinen varaa tällä kertaa vähnä lyhyemmän remmin mukaan, ettei ole taas aivan solmussa tuolinjaloissa. Sitten voitais taas käydä kaupungilla palloilemassa. Uusi kuljetuskoppa täytyisi myös tilata, tuo nykyinen alkaa jo olla hieman pieni...

Sitten kuviin :)

Tinka tykkää hirveesti palloista, etenkin jos ne ei ole omia ;D (kuvissa Tinka on siis varastanut Sakun pallon).

Pallottelun jälkeen Sakukin ilmestyi paikalla ja siitäkös Tinka innostui :) Saku ei niinkään...

Tinka löysi kepin...

... joka kuului Sakun mukaan hänelle.

Lopuksi Saku sitten päätti jakaa kepin Tinkan kanssa.

Sitten muutama sekalainen kuva. Tinka löysi Sakun piilottaman hiiren. Hyvää näyttää olevan...

Tätä mieltä Tinka on meikäläisen kuvaamisesta... Ja mäkun yritin ottaa hienon posekuvan siitä... :)

Ja sitten tänään otettuja kuvia. Niissä neiti sentään suostuu hieman poseeraamaan :)

Uusi osoite

2010-04-13T18:49:00.000+03:00

Vaihdoin blogin osoitteen vähän helpommaksi, eli nykyinen osoite on http://tinkakelpie.blogspot.com/ :)

Vierailua

2010-04-06T14:48:00.017+03:00

Saadakseni ajatukseni vähän muualle ikävistä asioista, päätin piristää itseäni laittamalla kuvia tänne ja kirjoittamalla Tinkan kuulumisia :)

Käytiin Tinkan kanssa eläinlääkärissä torstaina ottamassa eka rokotus :) Odotushuoneessa oli ihania ihmisiä ja koiria, joita olis pitäny päästä heti moikkaamaan. Oli siinä neidissä pitelemistä, kun toinen veti kuin hullu... Onneksi odotushuone tyhjeni ja sain päästää Tinkaa vähän tutkimaan paikkoja. Kauan nuuskuteltuaan se viimein rauhoittui ja mun kädessä olevat namit kelpasivat. Kun päästiin vastaanotto huoneeseen niin sieläkin oli paljon ihmisiä. Eläinlääkärin eka kommentti oli "ompas tämä vilkas". Meikäläinen naureskeli itsekseen "älä, eihän nyt toki!" ;D Joo, eläinlääkärin pöydälläkään neiti ei suostunut rauhoittumaan kun elänlääkäri-täti oli niin kiva. Pistokset annettiin, eikä Tinka ollut moksiskaan siitä. Kotona nukuttiinkin sitten pitkään "rankan" koettelemuksen jälkeen :)

Sitten kuvia kera sepustuksien :)

Muutama viikko sitten Tinkalla oli vielä korvat alhaalla :) Kuvassa neiti on päässyt nukkumaan Nöpön viereen.

Tinkan mielestä olemalla puoliksi lattialla saa paremmin nukutuksi :)

Ekaa kertaa molemmat korvat pystyssä. Pitihän tilanne heti ikuistaa ;)

Tästä kuvasta alaspäin kaikki kuvat otettu viime perjantaina. Tinka saaliinaan puruluu. Se tuo kaikki pureskeltavat jutut meikäläisen syliin :)

Seisomakuva :) Verratkaa tähän kuvaan. Onko neiti yhtään kasvanut? :)

"Tuu leikkimään mun kanssa!!!". Tinkalla taas vauhti päällä...

"Mut osaan mä istua hianosti paikallakin!" :)

Siskoni koira Mimi (vuoden ikäinen cavalieri nartti) oli meillä perjantaina kylässä. Tinka olisi mielellään sen kanssa leikkinyt, mutta Mimi on "hieman" arka ja Tinkalla rajut leikit niin lähinnä Mimi juoksi Tinkaa pakoon ja meidän neiti innoissaan perässä. Kuvassa Tinka valmistautuu...

... hyökkäämään Mimi-raukan kimppuun.

Sitten tullaan välillä meikäläisen syliin ottamaan vauhtia seuraavaan iskuun...

... joka tehdään tällä kertaa vaanien.

Cavalierit ei oikein ymmärrä villiä kelpietä.

Sitten koitettiin saada vähän yhteiskuvia hauvoista. Tinka ja Nöpö :)

Otettiin myös Mimi kuvaan. Tämän lähemmäksi ei cavalierit uskaltaneen Tinkan viereen mennä ;D

Lopuksi nuoriso kyllästyi paikalla istumiseen :)

Viikonloppuna oltiin taas Kauhajoella ja Tinka sai juosta Sakun kanssa vapaana. Sakukin innoistui oikein leikkimään Tinkan kanssa pihalla, sillä Saku on tarpeeksi iso pystyäkseen juoksemaan sitä pakoon lumihangessa. Fiksu koira ;) Sitten Tinka löysi lumihangesta hiiriä, joita Saku oli piilottanut lumen alle talven aikana. Yritä nyt saada hiiret pois Tinkan suusta... Onneksi Saku sai houkuteltua Tinkan muualle ja itse nappasin hiiret pois. Hyh. Poikakaverin luona sisällä on kiva napsia huonekasveista paloja aina ohi mentäessä ja juosta nopeaa karkuun meikäläistä, joka yrittää ottaa lehden pois neidin suusta... Anopin kännykän laturikin koki kuoleman tänä aamuna, meikäläiselle tulee aika pitkä lasku Tinkan tuhoista...

Käytiin sunnuntaina myös mummolassa moikkaamassa Pepi-mopsia ja voi jukra kun sen kanssa oli kiva leikkiä! Jaloista ja korvista oli kiva vetää. Pepi juoksi karkuun, mutta (onneksi) suuttui sille välillä ja napsaisi villikkoa hännästä - tosin vaikutus kesti vain minuutin, kunnes Tinka taas alkoi riehua Pepin ympärillä. Mistäköhän löytyisi Tinkalle yhtä villi leikkikaveri, kun meidän sukulaisten koirat on kaikki vähän rauhallisempia...

Huomenna Tinka täyttää 12-viikkoa!

2010-03-29T15:52:00.000+03:00

Huomenna Tinka täyttää 12-viikkoa, jee! :) "Lahjaksi" neitokainen saa matolääkettä ;D Torstaiksi saatiin Tinkalle varattua aika eläinlääkärille rokotukseen, saa nähdä kuinka menee :)

Tinksukalla on noussut jo molemmat korvat kokonaan pystyyn, viime viikolla ne on ollut vuorotellen pystyssä, molemmat samaan aikaan tai molemmat lurpallaan :) Kovasti oli neitokainen kasvanutkin, eilen painoi 6,3kg. Isoo likka jo :) Lenkillä ollaan kokeiltu käydä myös tiellä (normaalisti mennään siis peltotiellä tai ollaan pihassa), mutta autot ovat vielä NIIIIN pelottavia, että pitääpä mennä useammin "autojen sekaan". Tällä viikolla ajattelin käydä Tinkan kanssa kaupungilla kävelemässä, saa nähdä mitä siitä tulee kun on NIIIIN paljon ihmisiä ympärillä, joita kaikkia on pakko mennä tervehtimään ;) Niin, ja autojakin on paljon.

Joka viikonloppu ollaan matkustettu Tinkan kanssa Kauhajoelle, ja automatkat sujuvatkin nyt oikein hyvin. Enää ei vinguta tai raavita kopin ovea :) Kuljetuskoppi alkaa vaan pikku hiljaa jäädä pieneksi, pitäisi ostaa ihan kunnon kuljetushäkki, mutta minkä kokoinen olisi sopiva kelpielle? Ja minkä kokoinen mahtuu meikäläisen autoon. Tinka on alkanut tottumaan jo "toiseen kotiinsa", sinne mennään aina mielellään ja tervehditään tuttuja ihmisiä :) Saku-pystis ei tosin oikein tykkää yli-innokkaasta pikkuriiviöstä (*yllätys*), mutta eiköhän kaksikko ala jo pikku hiljaa ystävystymään. Hevoset kiinnostaa tosi paljon, mutta niiden lähelle ei oikein tohdi mennä kun ovat niin isoja. Ja Tinkan harmiksi ne ei tahdo innostua leikkimään sen kanssa vaikka kuinka neiti yrittää haastaa ;D Saa nähdä, tuleeko Tinkasta isona "hevospaimenkoira" :D

Tulevana lauantaina olisi naapurikunnassa matshow, ajattelin mennä Tinkan kanssa sinne katsomaan muita koiria. Rokotuksetkin on siihen mennessä jo kunnossa. Toivotaan, että sielä olisi Tinkalle leikkikavereita, kun ei nämä meidän tuttavien koirat tykkää yhtään leikkiä sen kanssa. On vähän liian rajut leikit toisella :)

Kuvejaaa! :)

2010-03-19T10:44:00.002+02:00

Noniin, nyt tulee sitten kuvia ihan edellisen viestin puolestakin :D Enjoy :)

Nöpö ja Tinka vauhdissa :)

Ja edelleen :D

Tinka tulee kuitenkin luokse käskettäessä, tosin silloin kun se on kuulolla..

"Oliskohan kissa juuri mennyt tästä?"

Tinka osaa istua hienosti, kun mammalla on namia kädessä ;D Huomatkaa Nöpön ilme :)

"Moi, mä olen Tinka..."

"... ja mulla on nääääin paljon leluja!" (huomatkaa kurkku pikkuisen suussa).

Välillä pitää ottaa vähän rennosti.

Tinka ja sen lempilelu :)

Tinka löytää aina mukavimmat nukkumapaikat :)

Lopuksi vielä vähän hassu kuva, nimittäin löysin Tinkan hännästä valkoisia karvoja :) Niitä on vain tuossa hännän alkupäässä ja näkyvät kun karvaa nostaa tuollalailla. Hassua :)

Matkustelua

2010-03-15T17:06:00.001+02:00

Oltiin Tinkan kanssa ekaa kertaa sen meillä ollessa vähän matkustelemassa :) Käytiin Kauhajoella poikakaverini luona vierailemassa ja tapaamassa suomenpystis uros Sakua. Automatka meni hyvin, aluksi Tinka vinkui kopissaan, mutta nukahti sitten pian. Sakun kanssa tulivat ihan hyvin juttuun, tosin Saku onneksi näytti Tinkalle ettei hänelle niin vaan ryppyilläkään (kotona siis Tinka saa tehdä Nöpölle ihan mitä vain, kun Nöpö ei saa Tinkaa ojennuksiin). Siispä Tinka ei mennyt puolta metriä lähemmäksi Sakua. Tosin sitten kun Tinka yritti haastaa Sakua leikkimään, niin silloin piti vähän koittaa näykkäistä toista jalasta. Eivät kuitenkaan tapelleet kertaakaan. Tinka tapansa mukaan ei yhtään vierastanut uutta paikkaa ja uusia ihmisiä vaan mennä viipotti pitkin pihaa ja ihmisten sylejä :) Hevosiinkin tutustuttiin, Tinka tosin tyytyi vain katselemaan niitä vähän matkan päästä. Jahtaamaan ei ruvennut, vaikka ne kiinnostivatkin :)

Ruoka on maittanut neidille todella hyvin, viikon aikana oli tullut kilo lisää eli nyt painaa 5kg. Korvatkin on kuulemma nuosseet enemmän pystyyn ja Tinka muuten kasvanut hieman. Ei sitä itse huomaa kun pikkuisen näkee joka päivä :) Tinka osaa jo suht' hyvin luoksetulon, pihalla en sitä tosin uskalla pitää enää/vielä vapaana, kun Nöpö johdattaa sen aina "kiellettyihin paikkoihin". Remmissä Tinka osaa jo kulkea hienosti, ei mitään ongelmaa enää :) Pitäisi ostaa vain pidempi remmi, kun tuo sen nykyinen on niin lyhyt... Vai onkohan se meidän hevosen vanha liina vielä tallella, se olisi kyllä mahtavan pitkä! Pääsisi Tinkakin juoksemaan vähän isompaa aluetta pihalla :) Istua Tinka osaa jo käskystä hyvin ja olen sille jo opettanut, että ruuan saa vasta sitten kun neiti istuu nätisti ja katsoo mua silmiin :) Maahan menokin sujuu jotenkin, mutta edetään piku hiljaa uusien temppujen kanssa :) Ei-sanakin alkaa pikku hiljaa mennä Tinkan päähän, tosin vielä pitää kokeilla maistella ihmisten käsiä ja jalkoja sekä varastaa meikäläisen kenkiä...

Kuvia laitan varmaan sitten seuraavaan postaukseen, kun kaikki kuvat on tallennettuna tuohon toiseen koneeseen, niin en tähän nyt pysty laittamaan.

Opettelua

2010-03-09T16:37:00.004+02:00

Tinkan nimi pitäisi muuttaa "täystuhoksi", kun se on jo ehtinyt tiputtaa olohuoneesta verhon alas, rikkonut 2 kännykän laturia ja melkein rikkonut kenkiä yms. kiellettyä. Energiaa riittää vaikka kuinka paljon, ensin juostaan sisällä, sitten pihalla vielä lujempaa ja taas sisällä sitten maximi nopeudella :D Nöpö jää kakkoseksi kyllä kilpajuoksussa. Tinkan mielestä Nöpön korvissa ja hännässä on kiva roikkua ja kun Nöpö makaa omalla pedillä niin sen päälle on kiva hypätä. Tästä kaikesta huolimatta, Tinka on ihana koissu :)

Leikkiessä se innostuu yleensä lelun sijaan pureskelemaan käsiä, paidan helmoja ja hihoja sekä housunlahkeita. Tätä on yritertty kitkeä siltä pois ja pikku hiljaa se alkaa jättämään ne rauhaan. Nimensä Tinka on oppinut jo, sisällä se tottelee nimeään hyvin, mutta pihalla sillä on niin paljon kaikkea muuta mielenkiintoista katseltavaa/tekemistä, että ei aina kuule. Kyllä se sitten tulee, kun ei ole keskittynyt mihinkään muuhun. Pihalla ollaan siis oltu irti, Tinka ei lähde kovin kauas ellen ole lähettyvillä. Nöpön lähellä se kulkee myös pihalla. Hihnassa ollaan kokeiltu kerran mennä, mutta se ei oikein onnistunut. Kokeillaan seuraavan kerran ensin sisällä hihnassa kulkemista.
Harjoiteltiin eilen ja tänään myös istumista käskystä ja sekin alkaa jo tuottamaan tulosta. Vieläkun Tinka malttaisi rauhoittua ensin, ettei heti käy kädessä olevaan herkkuun kiinni. Hiljaa hyvä tulee :)

Tässä vielä muutama kuva Tinkasta ja Nöpöstä.

Korvat vähän valehtelee, ne ei vielä oikeesti ole pystyssä.

Koirat ON-tilassa...

... ja OFF-tilassa ;)

Tinka-kelpie

2010-03-06T19:08:00.000+02:00

Tänään kävimme äitini kanssa hakemassa Tampereelta Ahmakulman kennelistä pienen kelpie nartun, Ahmakulman Brown-eyed Soul eli "Tinka"n. Alkumatkasta pikkuinen ei malttanut nukkua ollenkaan, vaan katseli kiinnostuneena vastaan tulevia autoja ja pureskeli välillä sormiani ja leluaan. Noin 10min kuluttua neiti onneksi nukahti. Matkan aikana Tinka näki vissiin unta, kun jalat vispasivat kuin se olisi yrittänyt jahdata jotain ja haukkui. Suloinen pentu <3 Vajaa puoli tuntis ennen määränpäätä Tinka heräsi ja ja taas alkoi käsien ja lelun pureskeleminen. Sillä oli tosi tylsää, kun olisi pitänyt istua/maata paikallaan, eikä saada pureskella navigaattorin johtoa ja aurinkolaseja.

Kun pääsimme kotiin, Nöpö-cavalieri oli jo meitä vastassa pihalla. Nöpö ei oikein tiennyt kuinka se olisi ollut, kun ympärillä juoksi/hyppi/haukkui/riehui uusi pentu. Sama meno jatkui rajummin sisällä, Tinka sai "hepulikohtauksen" ja juoksi ympäri alakertaa innoissaan. Leluja se järsi ja vei Nöpöltä piiloon ja Tinka ei voinut käsittää, miksei Nöpö innostunut jahtausleikki-yrityksistä. Nöpö vain katsoi toista, että "mitä tuo yrittää" :)

Käytiin siten vähän myöhemmin pihalla ja voi sitä riemun määrää! Tinka juoksi ympäri pihaa yksikseen ja Nöpön perässä. Sitten käytiin sivupihalla, jossa oli vähän enemmän lunta. Tinkan oli hankala mennä sielä, kun lunta oli vaikka kuinka paljon. Tarpeensakin se teki lumihankeen (jee!). 10min jälkeen, Tinkan alkoi tulemaan kylmä, se nosteli tassuja sen verran usein. Siispä sisälle taas, Nöpö tosin jäi vielä pihalle. Tinkalle meinasi tulla hätä, kun Nöpö ei ollutkaan sisällä sen kanssa. Pikkuinen rupesi vinkumaan ja kuljeskelemaan ympäriinsä. Kyllä se sitten vähän rauhottui, kun rupesin leikkimään sen kanssa.

Ulkoilun jälkeen tutustuttiin yläkertaan ja sielä oli myös meidän kissa. Aluksi ne haistelivat toisiaan kiinnostuneesti ja Tinka lähti tutkimaan paikkoja. Sitten Tinka palasi uudestaan kissan luo ja silloin kissamme hyökkäsi Tinka-paran kimppuun. Nenään tuli pieni raapaisunjälki ja kovasti Tinka kissaa säikähti. Kissa vissiin pelästyi ihan uuden hajuista koiraa, joka oli "tunkeutunut" sen reviirille. Jatkossa tutustutaan varovaisemmin.

Illemmalla sen vinkui vielä ja kuljeksi ympäriinsä, vaikka Nöpö oli sen kanssa sisällä. Tinkalla oli selvästi ikävä sisaruksiaan ja tuttua ympäristöä. Eiköhän se tästä pikku hiljaa ala arki sujumaan sen kanssa hyvin :)

Kuvia tulee sitten myöhemmin, kun saan otettua kunnollisia.

Kuulumisia

2010-02-23T15:26:00.000+02:00

En ole pitkään aikaan kirjoitellut tänne, eipä tässä ole oikein mitään tapahtunutkaan sen kummempaa. Koirulit voivat hyvin, Pepi-mopisi on meillä vielä sunnuntaihin asti ja sitten se lähtee takaisin isovanhempieni luokse. Se on siis ollut meillä hoidossa nyt joulukuun alusta asti, kun isovanhempani ovat olleet ulkomailla. Ikävä tulee kyllä Pepiä, se on niin hauska koira :) Nöpö jää sitten hetkeksi aikaa yksin, mutta kauaa se ei ehdi olemaan "rauhassa" kun meille tulee maaliskuun alussa pieni koiranpentu-hirviö :) Siitä lisää myöhemmin.

Aloitus

2010-01-12T16:40:00.000+02:00

Ajattelin perustaa koirille ihan eri osion (jyrsijät löytyy täältä), nyt kun sen ihan OMAN koiran hankinta on ajankohtainen. Koira on siis tulossa tässä toivottavasti muutaman kuukauden päästä (siitä lisää myöhemmin), nyt kerron meidän kotona asuvasta Nöpö-cavalieristä ja sen kavereista. Kaverit koostuu lähinnä siskoni cavalierista Mimistä ja isovanhempieni mopsista Pepistä. Kuvia lisäilen aina aika-ajoin. Laitetaan nyt yhdet kuvat kaikista :)

Nöpö

Pepi

Mimi