Tinkusta on tullut tosi herkkä koira. Nyt viimeisen parin (?) kuukauden aikana olen ruvennut kiinnittämään tuohon sen herkkyyteen huomiota ja olen tässä tullut siihen tulokseen, että se on alkanut juoksun jälkeen pikku hiljaa. Aina kun Tinku satuttaa itsensä, sillä menee useita tuonteja palautuakseen ja ei tykkää kenestäkään sen aikana. Jos sitä käskee luokseen/menee sen luokse niin se menee makaamaan ja laittaa pään alas nuoleskellen samalla huuliaan ja laittaa korvat taakse. Yleensä se myös lähtee karkuun, mutta olen sen aina käskenyt lähelleni ja sitten saa vasta lähteä.
Mikähän olisi ollut ensimmäinen tapaus... Muistaakseni se oli muutama kk sitten kun se oli pihalla tallissa poikakaverini kanssa. Hän sitten teki omia töitään ja Tinkku tutkiskeli tallissa normaaliin tapaan. Yhtäkkiä Tinku oli vain kiljaissut ja juossut pihalle. Poikkis oli sitten vähän hämillään, että mistäs se nyt kipiää sai ja meni katsomaan - siellä se istui rappusilla ja hänen lähestyessään niin sama reaktio kuin yllä (maahan, nuoleskelua, korvat takana, pakoon). Sisälle päästyään se ei antanut kenenkään tulla luokseen, vaan kaikki olivta muka satuttaneet sitä. Sama on tapahtunut myöhemmin uudestaan. Ei oikein tiedetä mistä se on siellä saanut kipeää, yleensä se nuuskii leivän ja kauran murusia siellä eikä niistä voi saada kipeetä...
Sitten on ollut tapaus kun leikin Tinkun kanssa sisällä vetoleikkejä. Koira sitten liikkui niin, että sen etutassut jäi matolle ja takatassut oli lattialla. Toinen takajalka lipsui taakseppäin josta koiruus vingahti ja juoksi karkuun. Yhdisti kivun minuun ja makoili keittiön pöydän alla monta tuntia ja lähti karkuun kun sitä lähestyi. Vasta kun käytiin sen kanssa pihalla niin takaisin sisälle tultaessa sen ei ollut enää mikään.
Tässä hiljattain se söi itsekseen luuta matolla kaukana meistä. Yhtäkkiä se taas vingahti ja juoksi karkuun ja yhdisti kivun taas ihmisiin - ei oltu edes lähellä sitä silloin. Taas sillä meni muutama tunti toipuessa, mutta palautui taas päästyään pihalle. Nykyään se myös "pelkää" (sama reaktio kuin ed. tapauksissa) kun käsken sen syömään. Kerran kun laitoin sille illalla ruokaa kuppiin ja annoin sille luvan mennä syömään, niin vahingossa kopautin jalkani aukinaiseen kaapin oveen ja kuului kamala kopaus. Kaappi on siis ihan ruokakupin vieressä niin taas Tinku vinkaisi ja ei uskaltanut tulla enää syömään. Sain sen sitten hetken päästä kannustamalla syömään, mutta ei sitten palautunut järkytyksestä enää illan ainaka. Aamulla sen ei ollut enää mikään. Nyt se kuitenkin pyytelee aina anteeksi, jos käsken sen tekemään jonkun tempun ennen kuin annan sille luvan mennä syömään. Että tällaista. Kynsien leikkuun yhteydessä myös sama juttu.
Se yhdistää kaikki asiat siis ihmisiin. Kukaan ei ole siihen sattunutkaan ja silti se on ihmisen vika, että Tinku luuta syödessään sai kipeää... Vähän turhauttavaa tämä, kun Tinku on kuitenkin ollut aina niin iloinen koira. Olen yrittänyt rohkaista sitä aina ikävän jutun sattuessa, mutta aina se ei auta. Pihalla koiruus on normaali oma itsensä, mutta sisällä se useinmiten tekee näin. Jotenkin sen itseluottamusta pitäis ainakin kohentaa jotenkin ja varmaan meidän yhteistyötä/suhdetta - ei olla nimittäin onnistuttu pääsemään mihinkään toko tms ryhmään vieläkään :( Mietin, että miten sillä on muka voinut kadota luottamus meihin, vaikka se on aina itse aiheuttanut itselleen kipua? Vosiko sillä olla suussa taas jotain? Tai lihasjumeja?
Sellainen kertomus tällä kertaa.
3 kommenttia:
Kuulostaa tosi tutulta, Kipinä on nimittäin melkosen herkkähipiäinen tapaus. Se on siis aina ollut tommonen, kun pentuajan jälkeen vauvamaisuus hävisi. Parasta on olla kuin mitään ei olisi tapahtunutkaan, se nimittäin peilaa tosi taitavasti mun tunnetilat (ei hyvä). Meidän alaovi menee itsestään kiinni ja tämän takia Kipisin häntä jäi kerran sen väliin. Sitähän koira ei ole unohtanut, vaan sen jälkeen se on rynnännyt nopeasti ovesta (vaikka minun jalkojen välistä ja viimeistään tässä vaiheessa hihnat on solmussa). Arvaa miten monta kertaa olen näissä tilanteissa astunut sen tassuille... Rappukäytävä raikaa ja naapurit varmaan luulee minua pahanlaatuiseksi pahoinpitelijäksi :)
Noin voimakas reaktio ja monen tunnin palautuminen kuulostaa kuitenkin aika epäilyttävältä. Tuo ehdotus, että Tinkalla olisi joku kohta kipeänä, voi olla mahdollista. Olen huomannut, että kipu voi aiheuttaa mitä mystisempiä oireita. Yksi tuntemani koira oli alkanut hyökkäillä ihmisten/koirien päälle varoittamatta. Pitkän tutkimisen jälkeen selvisi, että sillä oli selässä paha lihasjumi ja siihen sattuessa se yhdisti kivun lähimpänä olevaan ja hyökkäsi. Tinkalle on varmaan luontaisempaa alistua kuin puolustautua samanlaisissa "uhkaavissa" tilanteissa. Epäilisin, että siellä tallissa on tapahtunut jotain järkyttävää, mikä muutti käytöstä. Tosi vaikea tälleen netin kautta yrittää kehitellä ratkaisua, livenä saattaisi olla helpompi sanoa.
Terkkuja ja voimia! :)
Moikka!
Olen Niinan kanssa samaa mieltä, että noihin "kohtauksiin" ei kannata kiinnittää mitään huomiota, eikä yrittää "rohkaista" koiraa. Kannattaa varmaan pikimmiten viedä se fyssarille tai lääkäriin. Voi hyvin olla että sillä on kipuja jossain mikä saa sen ylireagoimaan asioihin.
Tuuttehan pääsiäisenä niihin toko-reeneihin? Voidaan siellä sitten kimpassa ihmetellä asiaa. Mutta toivottavasti saat lääkärin tai fyssarin lausunnon ennen sitä.
Sirpa
Moi!
Kiitos vastauksista! :) Tuon tekstin kirjoitettuani noita yliherkkyyskohtauksia ei ole enää tullut yhtään! Olen tässä ihmetellytkin että mikä on kun koira taas käyttäytyy "normaalisti".
Tallissa tapahtuneisiin vingahduksiinkin saatiin selvyys; se sai tallin edessä olevasta sähkölangasta iskun kun ei aina hoksaa sitä kävellessään ohi...
Rokotusaikaa yritän saada ens viikoksi niin saa lääkäri samalla tutkia josko sillä olisi noita jumeja. Ja koirahieroja koulu on tuossa naapurissa, niin ajattelin viedä Tinkun sinne harjoittelukoiraksi niin saa vähän hierontaa :)
Olen tulossa sinne toko-treeneihin niin katsotaan tilannetta sitten siellä paremmin - ja toivotaan ettei noita kohtauksia tule enää!
Lähetä kommentti