Mistähän sitä aloittaisi kirjoittamisen, kun aikaa on kunnon postauksesta kulunut jo jonkin verran...
Ollaan muutettu Tinkun kanssa Ilmajoelle mun opintojen perässä ja nyt asutaan ison omakotitalon sijasta 58 neliön kaksiossa kerrostalon kolmannessa kerroksessa. Outoa on niin mulle kuin koirullekin, sille ehkä enemmän. Koulupäivien ajan Tinka joutuu olemaan aivan yksin, mikä on myöskin sille uutta. Kotikotona on ollut AINA joku kotona, niin Tinkun yksinolot on ihan kahden käden sormin laskettavissa - ellei lasketa niitä kertoja kun ollaan oltu mun poikakaverin luona ja se on yleensä laitettu pesuhuoneeseen yöksi ja jos ollaan menty jonnekkin niin on ollut yksin.
Joka tapauksessa, heti kun laitoin oven kiinni, niin alkoi kauhea oven raapiminen ja hiljainen vinkuna. Ovien raapiminen on sen huono tapa, jota oon yrittänyt kitkeä, mutta se on ollut välillä tosi hankalaa kun itse on esim. toisella puolella taloa. Mutta eiköhän se lopu, kun huomaa ettei se auta. Tänään se oli toisen päivän yksin kotona ja ei enää aamulla jäänyt raapimaan ovea. Tänään tosin annoin sille aamulla ennen lähtöäni jäisen luun niin se oli ainakin ruokatuntiin mennessä kadonnut. Lisäksi se oli tehnyt pientä tuhoa, eli syönyt mun nahkahansikkaan rikki. Huonekalut on toistaiseksi *koputtaa puuta* saaneet olla rauhassa. Osa marsuista muuttaa viikonloppuna tänne ja toivotaan että ne saa olla Tinkulta rauhassa. Se ei niistä niin piittaa ja jos pidän marsua sylissä niin Tinkku istuu kauempana katsomassa, ei tule lähelle vaikka antaisin luvan.
Asutaan n. 2 km päässä keskustassa, mutta täälläkin riittää paljon liikennettä. Olen yleensä käskenyt/ottanut sen ihan vierelle kun tulee autoja/pyöräilijöitä/ihmisiä vastaan, kun muuten se olisi niiden kimpussa - ei toki aina yritä lähteä perään. Autoja se ehkä vähän pelkääkin, tai oikeastaan minua auton ohittaessa, kun saatiin koirakouluissa ohjeeksi ottaa koiraa niskasta kiinni kun se yrittää hyökätä auton päälle. Tästä seurasi se, että aina kun auto tuli näkyviin Tinkku yritti mahdollisimman kauas musta kun pelkäsi kuritusta. Eli auto = emäntä on kiukussa. En ole saanut tuota reaktiota ihan kokonaan vielä pois, nyt se kävelee ihan kiltisiti vierellä autoa tuijottaen, mutta kun auto on mennyt ohi, Tinkku yrittää lähteä juoksemaan eteenpäin ja vilkuilee samalla auton päälle. Mutta nyt kun se saa harjoitusta päivittäin, niin eiköhän se tästä helpotu aikanaan.
Vetäminen on myös yksi ongelma, mitä en ole oikein saanut pois. Näin se kostautuu, kun ei ole pennusta asti opettanut... Tietääpähän sitten seuraavan mahdollisen koiran kohdalla pureutua jo pentuna tähän. Tilasin Tinkulle vedonestopannan ja kokeillaan josko se auttaisi vähän ongelmaan. Ei se enää loppu lenkistä vedä niin kovaa, mutta alkulenkistä saa pitää melkein kaksin käsin kiinni - etenkin jos ihmiset ohittaa meidät liian läheltä. Komentamalla se uskoo hetken, mutta jatkaa taas kun näkee jotain kiinnostavaa/innostavaa tai auto menee ohi.
Kerrostalon takapihalla on pieni jalkapallo kenttä, jonka ohi mennään päivittäin lenkille. Tinkkuhan on tunnetusti jalkapallo-hullu niin voitte vain kuvitella minkälainen pidätteleminen siinä on, kun kentällä on jalkapallotreenit.... Tinkku ei näe eikä kuule mitään muuta kuin ne kymmenen palloa jotka sujahtavat maaliin... Onneksi sillä on ikioma jalkapallo sisällä ja kotikotona :)
Uimassa ollaan heinäkuussa käyty ahkeraan ja Tinkusta paljastuikin oikea vesipeto. Houkuttimena toimivat makupalat ja vesikirput ;) Koirakoulukin loppui kesäkuussa, niin sen jälkeen ei olla treenailtu säännöllisesti *shame me*. Ilmajoella on vissiin joku koirakoulu, mutta ei ole ainakaan vielä alkanut. Seinäjoellakin olisi joku, mutta siitäkään ei ole vielä tietoa koska alkaa.
Tinkusta ja Sakusta on ruvennut tulemaan hyvät ystävykset tässä kesän aikana. Vetävät yhdessä lelua ja jahtaavat toisiaan - perus leikkimistä. Tinkullakin on edes yksi leikkikaveri, kun ei Nöpö sen kanssa leiki. Vielä kun saisi lisää leikkikavereita, onneksi/toivottavasti saa leikkiä paljon sisarustensa kanssa pentutapaamisessa lauantaina! :)
Siinä on jotain kuulumisia. Pienistä ongelmista huoliomatta meillä on Tinkun kanssa kivaa yhdessä :)
0 kommenttia:
Lähetä kommentti